Pohjolan Purkaus: Kansannousu Epopea

Kertosäe: Kun taivaat repeävät, tuhon tuulet tuivertavat, Veren virrat valtaavat vapauden vanhat vartiot. Kahleiden katketessa kumahtaa, maat murtuvat meidän edessämme, Vapauden verilöyly väreilee, raivon rikkaus räjähtäen resonoi. Säkeistö 1: Keskiyön kaaoksen Kazakstanissa, kaksoisnaamarit kiskotaan kasvoilta, Super-BKT ruumiin yllä leijuu taloudellisten tyrannien haamut. USA ja Venäjän sotakoneistot seisahdettuina, voimattomina, Teräksen tahto tuhansissa palasissa, vallan varjot verenpunaisina valahtavat. Säkeistö 2: Seitsemänkymmentäkaksi demonia, taistelun tuoksinnan tuulissa, Vallankumouksen väreilyssä valtaavat, kansannousun kärjessä kajahtavat. Jokainen isku, jokainen kuoleman korina, uuden ajan airueina, Anarkian aamunkoitossa auringon ensisäteet, imperiumien iltahämärä hiljenee. Silta: Pohjolan jäiset järvet jäästä vapautuvat, kapinan kuohu kantaa muutoksen tuulia, Korkeuksissa kotkat, veriset viestit välittävät viimeiset varoitukset. Rajat räiskyen rikkoutuvat, vanhat muurit murenevat muistojen tomuun, Uusi liitto luodaan, vapauden viima vahvana, kylmä kosto sydämissä syttyy. Loppusointu: Taivaanrannan raunioista revittyjen tähtien tuho tulee, Kansojen kuoro, kapinan kaiku, kohti voittoa kuljettaa. Vanhat valtarakenteet varisevat, uusi aika valkenee, Historian uudet lehdet kirjoitetaan Pohjolan puhtailla käsillä, kertoen tarinaa uudesta maailmasta.