Sieluni jää lohjansaareen

[Verse ]
Kun tammenlehvät tuulessa heiluu, sen tunnen sielussain, Täällä oli kaikki tarpeellinen, jokainen hetki kultahippu vain. Katson nyt samoja tammia, myrskyjen jälkeen koin, Niin paljon menetin, en enää voimissain, vain vanhat tammet surun jakaa kanssain. [Chorus] Kuin vanha tammi minäkin lehdet tiputan, kai viimeisen kerran, Aurinko kimmeltää viimein, Lohjanjärven pinnalla kerrallaan, Silmissäkin jokin kimmeltää, kyyneleet viimeiset maan päällä, Viimeinen henkäys, ajattelen, luoksesi vihdoin kuljen määrään. [Verse ] Muistoissa taas polkuja Hermalan astelemme, Tänne tulin hetkeksi vain, elon ihanaisen koin, Onnen toinen puoli, että kaikki aina loppuu, Pohjaton ikävä jää, vaikka omenapuut kukkineet on jo lukuisasti. [Chorus] Kuin vanha tammi minäkin lehdet tiputan, kai viimeisen kerran, Aurinko kimmeltää viimein, Lohjanjärven pinnalla kerrallaan, Silmissäkin jokin kimmeltää, kyyneleet viimeiset maan päällä, Viimeinen henkäys, ajattelen, luoksesi vihdoin kuljen määrään. [Verse ] Kun tuskastain päästän irti, askel viimein kevenee, Vaikka ei maan päällä astuta, kiitos kauneudesta täällä, Kiitos kun saan sinut taas kohdata. [Chorus] Kuin vanha tammi minäkin lehdet tiputan, kai viimeisen kerran, Aurinko kimmeltää viimein, Lohjanjärven pinnalla kerrallaan, Silmissäkin jokin kimmeltää, kyyneleet viimeiset maan päällä, Viimeinen henkäys, ajattelen, luoksesi vihdoin kuljen määrään.