Vain minä ja ajatukseni

Yksin metsän hiljaisessa syleilyssä, Missä puut kuiskaavat surun laulua. Ei toista sielua nähdä, Täällä vain minä ja ajatukseni. Pimeys kietoi kätensä, Tähdet yläpuolellani ovat kylmiä. Ei ystävällistä kättä pitää, Vain hiljaisuus, kylmä, yön syksy. Metsän varjot tanssivat, Kuten muistoni, yhtä harmaata. Ei mukavuutta, ei pelastusta, Vain yksinäisyys, joka ei koskaan katoa. Joten kävelen askel askeleelta, Mäntyjen, kuusien, pehmeä sammal. Ei ääntä vastaamaan minulle, Vain oman huokaukseni kaiku. Yksinäisyys, uskollinen ystäväni, Metsän hiljaisuudessa, jossa kävelen. Ei mukavuutta, ei rauhaa, Täällä vain minä ja ajatukseni. Yksin metsän hiljaisessa syleilyssä, Missä puut kuiskaavat surun laulua. Ei toista sielua nähdä, Täällä vain minä ja ajatukseni. Pimeys kietoi kätensä, Tähdet yläpuolellani ovat kylmiä. Ei ystävällistä kättä pitää, Vain hiljaisuus, kylmä, yön syksy. Metsän varjot tanssivat, Kuten muistoni, yhtä harmaata. Ei mukavuutta, ei pelastusta, Vain yksinäisyys, joka ei koskaan katoa. Joten kävelen askel askeleelta, Mäntyjen, kuusien, pehmeä sammal. Ei ääntä vastaamaan minulle, Vain oman huokaukseni kaiku. Yksinäisyys, uskollinen ystäväni, Metsän hiljaisuudessa, jossa kävelen. Ei mukavuutta, ei rauhaa, Täällä vain minä ja ajatukseni. Yksin metsän hiljaisessa syleilyssä, Missä puut kuiskaavat surun laulua. Ei toista sielua nähdä, Täällä vain minä ja ajatukseni. Pimeys kietoi kätensä, Tähdet yläpuolellani ovat kylmiä. Ei ystävällistä kättä pitää, Vain hiljaisuus, kylmä, yön syksy. Metsän varjot tanssivat, Kuten muistoni, yhtä harmaata. Ei mukavuutta, ei pelastusta, Vain yksinäisyys, joka ei koskaan katoa. Joten kävelen askel askeleelta, Mäntyjen, kuusien, pehmeä sammal. Ei ääntä vastaamaan minulle, Vain oman huokaukseni kaiku. Yksinäisyys, uskollinen ystäväni, Metsän hiljaisuudessa, jossa kävelen. Ei mukavuutta, ei rauhaa, Täällä vain minä ja ajatukseni. [Outro] Yksin metsän hiljaisessa syleilyssä, Missä puut kuiskaavat surun laulua. Ei toista sielua nähdä, Täällä vain minä ja ajatukseni. Pimeys kietoi kätensä, Tähdet yläpuolellani ovat kylmiä. Ei ystävällistä kättä pitää, Vain hiljaisuus, kylmä, yön syksy. Metsän varjot tanssivat, Kuten muistoni, yhtä harmaata. Ei mukavuutta, ei pelastusta, Vain yksinäisyys, joka ei koskaan katoa. Joten kävelen askel askeleelta, Mäntyjen, kuusien, pehmeä sammal. Ei ääntä vastaamaan minulle, Vain oman huokaukseni kaiku. Yksinäisyys, uskollinen ystäväni, Metsän hiljaisuudessa, jossa kävelen. Ei mukavuutta, ei rauhaa, Täällä vain minä ja ajatukseni. [Outro]