Sokerihiivan Salaisuus

(Verse 1) Ota sanko, kymmenen litraa, Hanasta vettä, ei mitään kiirettä. Kädenlämpöistä, ei liian kuumaa, Sokeria joukkoon, ei liikaa. (Verse 2) Sokeria kilo, jos makeaa tahdot, Mutta vähemmälläkin juoma valmistuu, jos rahdot. Hiivaa mukaan, kuivaa tai tuoretta, Sekoita seos, rauhallisin ottein, ei sormia sotkien. (Verse 3) Peitä sanko harsokankaalla, Päästä happi pois, ei mikään salaisuus tää oo. Lämpöä tarvitaan, ei kuitenkaan saunaa, Parissa päivässä alkaa tapahtua. (Verse 4) Kuplinta kuuluu, se on hyvä merkki, Hiiva tekee tehtävänsä, ei mikään sätkynukke. Päivä toisensa perään, malta mielesi, Pian saat maistaa juomaa, joka makunystyröitäsi hellii. (Bridge) Anna seoksen levätä, lämpimässä paikassa, Peitä kannella, mutta älä liian tiukassa. Käyminen alkaa, kuplinta on merkki, Hiiva tekee taikojaan, kuin pieni velho. (Chorus) Kilju kuohuu, kuplii ja porisee, Hiiva tekee tehtävänsä, ahkeroi ja hurisee. Päivä toisensa jälkeen, odotus pitenee, Mutta pian maistuu juoma, joka makunystyrät kutkuttelee. (Chorus) Kilju kuohuu, kuplii ja porisee, Hiiva tekee tehtävänsä, ahkeroi ja hurisee. Päivä toisensa jälkeen, odotus pitenee, Mutta pian maistuu juoma, joka makunystyrät kutkuttelee. (Outro) Kun kuplinta lakkaa, on kilju valmista, Siivilöi juoma, jos haluat sen kirkasta. Nauti viileänä, ystävien kanssa, Mutta muista kohtuus, ettei huominen ole ihan kamala.