Sokerihiivan Salaisuus

(Verse 1) Ota sanko, kymmenen litraa, Hanasta vettä, ei mitään kiirettä. Kädenlämpöistä, ei liian kuumaa, Sokeria joukkoon, ei liian suurta luumaa. (Chorus) Kilju kuohuu, kuplii ja porisee, Hiiva tekee tehtävänsä, ei lorise. Päivä toisensa jälkeen, odotus pitenee, Mutta pian maistuu juoma, joka virkistää ja kitenee. (Verse 2) Sokeria kilo, jos makeaa tahdot, Mutta vähemmälläkin juoma valmistuu, jos rahdot. Hiivaa mukaan, kuivaa tai tuoretta, Sekoita seos, ei liian suurella voimalla, ettet sotke. (Chorus) Kilju kuohuu, kuplii ja porisee, Hiiva tekee tehtävänsä, ei lorise. Päivä toisensa jälkeen, odotus pitenee, Mutta pian maistuu juoma, joka virkistää ja kitenee. (Bridge) Anna seoksen levätä, lämpimässä paikassa, Peitä kannella, mutta älä liian tiukassa. Käyminen alkaa, kuplinta on merkki, Hiiva tekee taikojaan, ei mikään serkku. (Chorus) Kilju kuohuu, kuplii ja porisee, Hiiva tekee tehtävänsä, ei lorise. Päivä toisensa jälkeen, odotus pitenee, Mutta pian maistuu juoma, joka virkistää ja kitenee. (Outro) Kun kuplinta lakkaa, on kilju valmista, Siivilöi juoma, jos haluat sen samettista. Nauti viileänä, ystävien kanssa, Mutta muista kohtuus, ettei ilo lopu lyhyeen kantaan.