Virsi 903 melancholic

Soi, virteni, kiitosta Herran. Hän on hyvä, armollinen, on kätensä laupias, voimallinen. Ken armoonsa turvasi kerran, on riemuiten muistava sen. Hän, Herramme, kuoleman alta on noussut ja voittanut sen. Työn täytti hän puolesta syntisien. On hänellä voima ja valta ja kirkkaus ihmeellinen. Hän vaikka on näin pyhä, suuri, ja valtias taivaan ja maan, ei hylkää hän lastansa halvintakaan, vaan suojansa antaa kuin muuri. Näin hellintä hoitoa saan. En pelkää siis vaarojen matkaa, hän silloinkin kantaa ja vie, kun polku on synkeä, kaita on tie. Voin kanssansa taivalta jatkaa. Hän vastakin auttava lie. Kun matkalla Jaakobin lailla yön ankaran painia saan ja sielu on uupunut taistelemaan, niin silti se, toivoa vailla, on siunattu voittamanaan. Soi, virteni, kiitosta Herran! Hän aivan on ihmeellinen, kun suurinta syntistä armahtaen hän, laupias, lahjana kerran suo rauhansa taivaallisen.