Villit Sanoivat

[Aulikki Oksasen runoa mukaillen] [Intro] [Verse] Älä myy tätä metsää, sen hiljaa häipyvää, anna kuolla, mikä on vailla ääntä, palaa siihen, mikä syttyy itsestään. [Choir] Ilman metsää, autio maa, sateen harmaa hakkuuaukio, missä unet, taika, vaistot on, vain kaavoja, muotopuistoja. Tahdot takaisin, mikä soi, mikä häikäisee ja salamoi, sielussa syttyy unikot, aurinko leimahtaa, ja sokeitten aikojen lepakot, ne osaavat suunnistaa. (Villit sanoivat) Säästä meidät, vaikka et näe, silmua, joka tahtoo latvaksi, tai alkua, joka syntyy lopussa, juokse vapaana, omilla jaloilla, näillä metsän poluilla. [Choir] Ilman metsää, autio maa, sateen harmaa hakkuuaukio, missä unet, taika, vaistot on, vain kaavoja, muotopuistoja. Tahdot takaisin, mikä soi, mikä häikäisee ja salamoi, sielussa syttyy unikot, aurinko leimahtaa, ja sokeitten aikojen lepakot, ne osaavat suunnistaa. (Villit sanoivat) Säästä meidät, vaikka et näe, silmua, joka tahtoo latvaksi, tai alkua, joka syntyy lopussa, juokse vapaana, omilla jaloilla, näillä metsän poluilla. [Choir] Ilman metsää, autio maa, sateen harmaa hakkuuaukio, missä unet, taika, vaistot on, vain kaavoja, muotopuistoja. Tahdot takaisin, mikä soi, mikä häikäisee ja salamoi, sielussa syttyy unikot, aurinko leimahtaa, ja sokeitten aikojen lepakot, ne osaavat suunnistaa. [Outro] [End]